Meidän perhe

Jos nyt kirjottaisi blogin tästä mun pojasta joka tykkää ryhmä hau leluista, tykkää keinua ja leikkia hiekkalaatikolla ulkona, tykkää ihan hirveesti pinkistä väristä, tykkää katsoa teeveestä simpsoneja ja fanittaa Robinia ja Sannia. Poika joka tulee joka päivä kertomaan kuinka paljon äitiä rakastaa. En voisi itse olla enempää ylepämpi tuosta pojasta <3 Vaikkakin tuo poika on hyvä siinä missä kuka muukin lapsi niin Veetillä on oma tarina takana joka vaikeuttaa koko elämää. Veeti syntyi rvk 39+2, napanuora ollut pari kertaa kaulan ympärillä mutta saatu löysättyä. Apgar pisteet 9/9/9 ja päästiin jo seuraavana päivänä kotiin. Mitään ongelmia ei ollut, kaikki meni hyvin ja parin päivän päästä oli kontrollikäynti jossa palaute oli hyvä. Elämä kotona jatkui hyvin ensimmäiset pari kuukautta kunnes aloin kiinnittää huomiota Veetin oikeaan käteen kun se vaan oli enemmän nyrkissä eikä tehnyt sillä kädellä mitään. Kun olimme neuvolassa ja mainitsin asiasta niin neuvolatäti sanoi että

  jos nyt saisi tehtyä tämän blogin mitä eilen lupailin.  Tätä elämäntapa muutosta on menty jo viisi päivää ja hyvältä tuntuu. Oon pystynyt aamusta iltaan syömään terveellisesi ja juoda paljon vettä. Yleensä en ole aamupala ihminen vaan juon vain kupin kahvia. mutta tällä viikolla on ollut jotenkin pakko syödä että saa päivän liikkeelle.  Oon monesti päättänyt aloittaa terveellisemmän elämän ja muuttanut ruokavaliota ja muka liikkunut enemmän mutta aina se on jäänyt ja ruokavalio muuttunu samaksi kun ennenkin.  En tiedä miksi mutta nyt tää on jotenkin aivan erillaista. Tein itsestäni motivaatiokuvan keittiön kaapin oveen muistuttamaan mitä haluan itsestäni. Leikkasin siis lehdestä kaksi ääripää kuvaa eli isokokosen ihmisen ja hyvin laihan ihmisen ja leikkasin omista kuvista mun pään niihin. Sopivasti löysin kuvan joka on otettu vähän sen jälkeen kun Veeti oli syntynyt joten poskissa se tosiaan näkyi. Joillekkin tämä idea voi tuntua todella typerältä tai naurettavalta mutta mun ko

Ihan ensiks, päädyin tekemään uuden blogin jota aion nyt päivittää tasaseen tahtiin ja tämä blogi kirjoitus sen teille myös selventää. Voisin myös kertoa meijän perheestä jos tätä sattuu lukea/seurata ihminen joka ei meitä tunne. Olen siis 27 vuotias lähihoitaja, mulla on kaksi lasta , neiti 8v joka käy toista luokkaa ja jolle sattuu ja tapahtuu kaikenlaista,siitä saanen varmaan oman blogi tekstin. Sitte on tuo 5v hurmuri poika jolla on cp vamma (spastinen hemiplegia) ja csws epilepsia joka on vaikeasti hoidettava epilepsia) kerron siitä myös erikseen toinen päivä. Neiti on viikko - viikko periaatteella isänsä luona mutta poika vain joka toinen viikonloppu yötä isänsä luona (eri isät) Veetin sairauden ja epilepsian kanssa olen ollut käytännössä yksin, joo siis onhan sillä isä mutta sekin touhu on mitä on.. Itse tällä hetkellä kotona syksyn ja olis tarkoitus hakea opiskelemaan tammikuussa vammaisten puolelle mikäli se on mahdollista. Tää ensimmäinen blogi kirjoitus on ehkä hiem