Meidän perhe

Mitä tarkoittaa yhteishuoltajuus kun kyse on lapsesta? Netistä suora lainaus on tätä " Huolto on lapsen oikeus, jonka järjestäminen on lapsen huoltajien velvollisuus. Lähtökohtana laissa on, että vanhemmat toimivat yhdessä lapsensa huoltajina.  Vaikka vanhemmat olisivatkin eronneet ja lapsi asuisi toisen vanhemman luona, ei tällä sinänsä ole vaikutusta yhteishuoltajuuteen ja yhteiseen päätöksentekoon. Tällöin VASTUU lapsen jokapäiväisestä huollosta ja arkielämän päätöksenteosta KUULUU  SILLE VANHEMMALLE, jonka luona lapsi kulloinkin on."  Ja mikä tuo on käytännössä? Voisin kaiketii uskoa että kun on yhteishuoltajuus niin se lapsi hoidetaan yhdessä, ja kun tässä tilanteessa kyseessä on erityislapsi niin eikös se ole tärkeää että vanhemman jaksamisen kannalta se hoito jaetaan.. Tää varmaan kuullostaa niin katkeralta,mutta mä oon niin loppu, mä oon niin väsynyt. Mä oon hoitanut tuon pienen rakkaan pojan sairaalakäynnit, sairaana olemiset, terapiat, päiväkodin jutut, koulujutu

Mä en oikeen edes tiedä mistä aloittaa, toisaaltaan tuntuu kuinka heikko ja huono ihminen on kun ei meinaa voimat riittää, mutta toisaltaan kokee että on vahva kun uskaltaa asiat tuoda julki ja puhua niistä ääneen.  Ehkä tää on omanlainen avunhuuto siihen etten oo niin vahva kun ihmiset välillä luulee. Kuinka se oman pojan sairaus saa tämän äidin voimaan pahoin.  Joskus oon kuullut että itse oot lapsesi tehnyt, nyt hoidat ne..  En mä tilannut pojalleni näin paljon sairauksia, en mä halunnut että mun poika menettää sen todellisuuden tajun täysin, unohtaa itsensä ja tekee niinkuin muutkin. Kaikki se tuli lisänä.. ja vaikka sanotaan että ei ihmiselle anneta sen enempää kun  ne jaksaa harteilla kantaa niin kovasti ainakin koetellaann.  Kun sitä pääsisi pienen miehen päähän hetkeksi, kokemaan sen mitä hän kokee, tuntee sen mitä hän tuntee. Kun voisi äitinä viedä kaiken pahan ja typerän pois.  Kaikki jotka mun pojan on aina tuntenut tietää että Veeti on hyvin sosiaalinen ja aurinkoinen

Mä oon aina, siis AINA halunnut laihduttaa ja olla hyvässä kunnossa, olen monta kertaa aloittanut sen projektin ja aina se on johonkin tyssännyt. Ongelma mulla on pääsääntöisesti se että olen heikko, en siis yksin pysty sitä tekemään ja aika nopeesti se karkkipussi löytyy vierestä. Olenkin tässä hokenut että olen aina ollut karkkirotta mutta muut herkut ei ole ongelma.  Raskaana ollessani sanoin että kun olen synnyttänyt niin alkaa se projekti minkä olen kauan sitten aloittanut ja jonka aion saada loppuun. Poika syntyi 7 viikkoa sitten ja maanantaina kävin jälkitarkastuksessa. Kaikki kunnossa kropassa ja yritin varovaisesti kysyä mahdollisen treenin aloittamista ja vastaus oli EHDOTTOMASTI EI ! Ei siis mitään fyysistä toimintaa 4-6 kuukauteen koska kropan täytyy antaa kunnolla palautua synnytyksestä.. no mitä helvettiä, sen kerran kun oikeesti oon jo valmis juoksemaan ja hankkimaan sen salikortin niin EI ? Ainut mitä saan tehdä tässsä seuraavat 4 kuukautta on kävellä ja kävellä ja kä

Ihmettelen kovasti kun näkee näitä raskaana olevia naisia vaikka kaupungilla jotka niin hehkuu sitä raskaus onnea, miten ihanaa kun maha kasvaaa ja sitä rataa.. NOT! Niin paljon kun odotan että tämä prinssi syntyy meille niin oon aina inhonnut sitä itse raskaana olemista. Ensinnäkin ihan alusta asti oon menettänyt yöunet kun vessassa pitää käydä monta kertaa, ja tuntuu että se alkoi heti kun kaksi viivaa tuli testiin, siis sitä on kestänyt jo pian 8 kuukautta. Koko raskauden oon ollut jollain tavalla kipeä, alkuraskaudessa mulla on munasarjoissa kysta joka puhkes ja se oli kivuliasta, sitä ei unohda. Järjettömiä vatsakipuja on ollut koko raskauden ja muita oireita tietenkin, oon odottanut päivää jolloin kaikki olisi hyvin eikä kipuja olisi mutta sitä päivää en ole vielä nähnyt. Ja ystäväni masennus jonka kanssa ollaan taisteltu jo kymmenen vuotta, niin sen kanssa taistelen edelleen joka ikinen päivä. En ole tämän raskauden aikana tarvinnut tai no suostunut lääkkeitä syömään vaikka väl