Yhteishuoltajuuden yksinhuoltaja

Mitä tarkoittaa yhteishuoltajuus kun kyse on lapsesta? Netistä suora lainaus on tätä " Huolto on lapsen oikeus, jonka järjestäminen on lapsen huoltajien velvollisuus. Lähtökohtana laissa on, että vanhemmat toimivat yhdessä lapsensa huoltajina.  Vaikka vanhemmat olisivatkin eronneet ja lapsi asuisi toisen vanhemman luona, ei tällä sinänsä ole vaikutusta yhteishuoltajuuteen ja yhteiseen päätöksentekoon. Tällöin VASTUU lapsen jokapäiväisestä huollosta ja arkielämän päätöksenteosta KUULUU  SILLE VANHEMMALLE, jonka luona lapsi kulloinkin on." 
Ja mikä tuo on käytännössä? Voisin kaiketii uskoa että kun on yhteishuoltajuus niin se lapsi hoidetaan yhdessä, ja kun tässä tilanteessa kyseessä on erityislapsi niin eikös se ole tärkeää että vanhemman jaksamisen kannalta se hoito jaetaan.. Tää varmaan kuullostaa niin katkeralta,mutta mä oon niin loppu, mä oon niin väsynyt. Mä oon hoitanut tuon pienen rakkaan pojan sairaalakäynnit, sairaana olemiset, terapiat, päiväkodin jutut, koulujutut.. KAIKKI !! Mä oon ollut lähes joka ikisellä sairaalakäynnillä mukana ton pojan elämän aikana, mä oon vähentänyt töitä että pystyn hoitamaan mun poikaa, otin monen monta palkatonta työpäivää että pystyn hoitamaan tuon pojan, mä lopetin työt tuon pojan takia että sillä olisi parempi olla ja toki myös sen takia että itse sairastuin. Tää perhe on  kokenut sen pojan aggressiivisuudet.. potkut, lyönnit,puremiset, repimiset, nipistämiset, tavaroiden heittelyn,puremisen, tää perhe on kokenut tuon pojan haukkumiset, ollaan toisena päivänä idiootti idiootti idiootti, paska paska paska, tyhmä tyhmä tyhmä ja mausteena tulee nämä rumat sanat vittu vittu vittu vittu vittu vittu saatana perkele... Ei tarvi kun poikaa katsoa tai kulkea ohi KOSKEMATTA, ei tarvi kun olla väärässä huoneessa ja väärässä paikassa väärään aikaan niin poika käy kimppuun... Koulun käynti ei suju tällä hetkellä, joka päivä tulee viestiä milloin on ollut aggressiivinen avustajaa kohtaan, repii kirjasta sivuja, puhuu rumasti, ruokailusssa hankalaa, ei kuuntele opettajaa eikä muitakaan.. 

En halua elää sellasta elämää että joudun pelkäämään mitä tuo poika saa vielä aikaseksi, täälä asuu kuitenkin muitakin, täälä on pieni vauva jota uhkaa satuttaa, täälä on isosisko jonka kimppuun käy vähän väliä, täälä on isäpuoli joka saa kyllä myös osansa, ei tältä kukaan välty.. Nyt voin rehellisesti myöntää että kaikkien voimat on loppu, aikuset on täälä mustelmilla järjettömien raivokohtauksien takia ja isosisko hyvin huono tuulinen kun täälä vaan huudetaan ja raivotaan, ja mitähän tuo pienin mies sanois jos pystyisi puhumaan. 

Ehkä myös ihmiset jotka tätä lukee ja tuntee mun pojan niin tietää ettei tuo ylempänä kuvaama poika ole Veeti, koska ei se oikeasti sitä olekkaan vaan maailman kiltein, suloisin ja aurinkoisin poika joka "vaan" sairauksien takia on tuollaiseksi tullut... 
ja pointti tässä raskaan arjen keskellä Veetillä on se että Csws eli hyvin vaikeasti hoidettava epilepsia ei ole laisinkaan kurissa tällä hetkellä vaan käytössä hyvin paljon lääkkeitä, on suonensisäiset vahvat kortisoni hoidot meneillään kolmena päivänä viikossa puolen vuoden ajan.. voitte kuvitella tuo hento 18.5 kilonen poika on täyteen pumpattu, ei kai ihme jos se rakas pieni poika hukkuu sinne ja tulee vihaiseksi. Ja tuo csws epilepsia aiheuttaa kehityksen taantumaa mikä todellakin on huomattu, mikään ohje,käsky tai pyyntö ei mene perille, ei ymmärrä oikein mitään..
Niin paljon kun mä tuota poikaa rakastan niin mun on pakko nostaa kädet ilmaan, mä en yksinkertaisesti enään jaksa, mun on mietittävä myös muuta perhettä. Apua oon hakenut vammaispalvelun kautta, mutta tässä on sellanen juttu että meillä on Veetin isän kanssa yhteishuoltajuus ja se mies tekee asiat kyllä vaikeaksi, ei nää veetissä mitään erikoista, ei hyväksy mitään negatiivistä vaan syyttää meitä siitä että poika käyttäytyy näin, ei ota poikaa enempää kun sopimus sanoo.. jos ottaa poikaa aiemmin niin myös palauttaa sen aiemmin, ei ota poikaa jos mä oon kipee, ei tule pojan sairaala käynneille.. ja ainut syy on TYÖT. se mies ei oo koskaan ottaanut ensimmäistäkään palkatonta työpäivää ton pojan takia, ei oo sairaalassa ollut jos poika on osastolle joutunut..
 yks kerta Veeti oli yön yli EEG ssä ja kun kypärä oli laitettu päähän sai Veeti kohtauken ja alkoi oksentamaan ja melkein menetti tajuntansa, veeti lääkittiin ja poika nukahti.. neljä lääkäriä ihmetteli ja oli huolissaan.. soitin Veetin isälle joka sanoi ettei pääse kun on töissä.. ei myöskään seuraavana päivänä tullut käymään kun oli nukkunut huonosti ja piti nukkua ennen töihin menoa... voin olla väärässä mutta eikös tollasessa tilanteessa LAPSI tuu etusijalle, se lapsi joka makaa lääkittynä sairaala sängyssä ?? ja näitä tarinoita on lisää ja paljon.. kuullostan edelleen varmasti hyvin katkeralta mutta edelleen myös painotan kun kyseessä on ERITYISTÄ TUKEA TARVITSEVA lapsi niin se huomioidaan töitä tehdessä, sairaala käynnillä, kotona ja joka paikassa. mulla on AINA mennyt lapset etusijalle, enkä lähe siitä tinkimään... 
Enkä usko että se on hirveän itsekästä hakea apua, myöntää ettei voimat enään riitä yksin tuota lasta hoitamaan? koen siltikin olevani hyvin huono äiti kun en lapseni kanssa pärjää, mutta miksi mun pitää yksin pärjätä kun pojalla on isä jolla toki menee oma työ ja oma vapaa aika edelle.. oon hakenut muutosta tähän kaikkeen mutta siiinä hieman kestää, ja rehellisesti uskon että tämä vuoden isä varmasti jarruttaa asioiden hoitoa mutta ei auta kun lähteä taistelemaan, ja mä taistelen loppuun asti koska olisi myös todella kohtuullista että pojalla olisi äiti joka jaksaaa hoitaa poikaa ja muuta perhettä myös tulevaisuudessa. 
ja vaikka tää teksti on minä minä minä ja se se se niin kun ajattelee muita tässä perheessä kuinka he kokee tän arjen tällä hetkellä kun kaikki menee Veetin mukaan ja veetiä varoen ja se ei ole oikein.. Ei täälä voi kukaaan arjesta nauttia tällä hetkellä.. odottaa vaan aamulla että olisi ilta että  pääsisi nukkumaan, tai aamulla miettiä sattuuko tänään jotain pahempaa, montako mustelmaa tulee ja kenelle... 

Ja tietenkin kun ajattelee tätä asiaa Veetin kannalta, ei se raukka voi itselleen mitään, ei voi hallita tunteita tai käyttäytymistä tällä hetkellä, ei se halua oikeesti ketään satuttaa vaan se on sen sairaus joka sen saa tekemään niiin, kuinka se on maailman kiltein lapsi saanut paskimman sairauden joka muuttaa poikaa ja sen kehittymistä, tää ei oo reilua yhtään.... !!!!! Rakasta silti tuota erityistä tukea tarvitsevaa sairasta lasta yhtä paljon kun kaikkia muitakin lapsia, meillä nyt vain on vaikeaa tuon sairauden kanssa.. <3


"Kuka sinua kuulee
Kuka näkee ja huomaa sen
Miten paljon sä annoit
Kuka kiittää sua
Kun sä kaikkesi teet
Kuka jää kun muut on menneet
Kun sä hyppäät korkealta
Kuka ottaa kiinni"   <3 <3