Meidän perhe

En oo koskaan ollut mikään hirveen suuri avautuja mitä tulee muihin ihmisiin, enemmin sen tekee näin kirjottaen. se on aina ollu mulla se keino selviytyä ja saada ajatuksia eteenpäin. Tein sitä jo pienempänä, mulla on vieläkin kansiossa paljon tarinoita ja tekstejä omasta elämästä ja siitä selviytymisestä, osa niistä teksteistä on sellasia joita kukaan ei oo nähnyt.  Tänään on jotenkin koko päivän ollut omissa ajatuksissa ja miettinyt paljon omaa elämää ja sitä miten tähän pisteeseen on tultu, kuinka paljon on joutunut taistelemaan selviytyäkseen päivästä. Kuinka paljon on  joutunut tekemään muutoksia mitä ei olisi halunnut, kuinka paljon pahat ja huonot asiat jäänyt mieleen ja kummittelee tieyissä tilanteissa. En sen kummemmin aio lapsuudesta avautua kun että se ei ollut mitenkään kovinkaan normaalia lapsuutta vaan siihen liittyy paljolti hyvin huonot muistot, nuoruus tuli ja meni.. aikuisen elämä piti aloittaa aikasin kun ensimmäinen lapsi syntyi, ei siis että se olisi ollut mitenk

Vuosi on taas vaihtunut ja mielessä on uudet kujeet, vai onko ?  Veeti, minun hurja energia pakkaus. Oltiin tuossa tammikuun alussa heti lastenosastolla 12 tunnin EEG käyrässä, mikä siis tarkoitti että Veeti kiinnitettiin tähän EEG koneeseen ja sängyssä piti maata se 18 tuntia, koska piti olla seuraavaan aamuun. Jotenkin sitä alkuun ajatteli ennen sairaalaan menoa että päästään liikkumaan normaalisti koska kuka lapsi pystyy olla montaa tuntia paikallaan? Toisin kävi kun hoitajat tuli koneen kanssa huoneeseen.  Kummallisinta kaikessa tässä oli se että heti kun hoitajat alkoivat kiinnittää "kypärää" veetin päähän alkoi poika valitella huonoa oloa ja että oksettaa. Ajattelin että se oli keino päästä eroon naisista ja siitä ettei tarvis kypärää ja konetta päähän kytkeä. Tunti siitä poika tosiaan oksensi. Sen jälkeen meni veltoksi, ei saanut mitään kontaktia ja mainitsi että väsyttää, samantien nukahti ja pian avasi taas silmät mutta mitään kontaktia poikaan ei saanut. Lääkär